Uusi lukuvuosi, koululaisen ja vanhemman tunneskaala
Koululaisen ja vanhemman tunneskaala
Elokuu ja siinä se taas olisi, uusi lukuvuosi ja ensimmäinen koulupäivä. Toiselle se on eskarivuoden jälkeen suuren odotuksen h-hetki ja toiselle se voi olla ahdistuksen sekainen painajainen. Oli se sitten tunnelmaltaan millainen tahansa, se herättää koululaisessa paljon erilaisia tunteita. Eikä vain koululaisessa. Yksi vanhempi liikuttuneena pohtii koulun edustalla ekaluokkalaisen kanssa, että mihin tämä aika on mennyt. Toinen huokaisee helpotuksesta, kun koulutaksi kurvaa pihasta ja kesäloma on vihdoin ohi. Jos sinä koululaisen vanhempana siellä pysähdyt hetkeksi, niin osaatko sanoittaa itsellesi millaisia tunteita koulujen alkaminen sinussa herättää? Oli se sitten millainen tunne tahansa, niin muistathan kaikkien tunteiden olevan sallittuja. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tunteita. Et voi vaikuttaa siihen mitä tunnet, mutta voit vaikuttaa siihen, mitä sillä tunteellasi teet.
Oliko se päivä muka oikeasti niin kuormittava?
Lapsi tai nuori on todennäköisesti skarpannut päivän aikana paljon. Päivä on saattanut vaatia lapselta suuria ponnisteluita itsesäätelyssä, joka on taito mitä lapsi vielä harjoittelee. Koulu on myös aikamoinen sosiaalisten tilanteiden tanner, jossa voi olla todella raskasta selviytyä ja löytää paikkansa. Päivä voi myös sisältää erilaisia tunteita pettymyksestä riemuun. Voit kuvitella itsesi ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassa. Uudet työkaverit ja uusi työtehtävä, etkä aivan ole vielä kartalla siitä, että mitä sinulta vaaditaan. Yrität muistaa kaiken, mitä perehdytyksessä sinulle kerrottaan ja samaan aikaan yrität päästä kahvihuoneessa mukaan keskusteluun. Tosi stressaavaa ja jännittävää, eikö? Entä jos päivän aikana uudessa työpaikassa olisi monta sataa työntekijää ja kova meteli? Vaikka aikuisen maailma poikkeaa monella tavalla lapsen maailmasta, niin myös koulupäivä on lapsen kehittymättömälle hermostolle ja aivoille stressitekijä. Aikuisen maailmassa moni lapsen asia voi näyttäytyä aikuisen silmissä pieneltä ja vähäpätöiseltä, mutta siellä lapsen maailmassa ne asiat ovat suuria ja tosia.
Mitä sitten tapahtuu, kun koululainen tulee kotiin?
Vastassa voi olla väsynyt ja kiukkuinen lapsi tai päinvastoinen hyvin ylivireinen, jolle rauhoittuminen päivän jälkeen voi olla vaikeaa. Voit pohtia, että mitä sinä kaipaisit ylempänä kuvaillun päivän jälkeen. Se voisi olla esimerkiksi tilaa ja tukea palautumiseen, empaattinen ja ymmärtävä kohtaaminen tai yhdessä ylivireen purkaminen ja rauhoittuminen. Lapselle voi olla myös vaikeaa jakaa omia ajatuksia ja tunteita päivästä. Mitä jos kävisitte yhdessä vaikka pyöräretkellä tai potkisitte palloa? Ihan vahingossa yhteisen tekemisen lomassa voi syntyä avoin keskustelu kuluneesta päivästä. Ajattelen myös, että jos olet vanhempana edeltäpäin kohdannut omia tunteitasi koulun aloittamisesta, olet varmasti valmiimpi vastaanottamaan ja hyväksymään myös lapsen tunteet.